Useat lääkärit ja asiantuntijat käyvät keskustelua siitä, että voitaisiinko sitä käyttää seulontatestinä 50 ikävuodesta ylöspäin. Myös perinnöllisen riskin omaavilla henkilöillä voisi olla hyödyllistä seuloa PSA:ta jo 40-ikävuodesta ylöpäin.

Mikä on normaali PSA-arvo?

PSA-arvon avulla ei voida yksistään tehdä lopullisia johtopäätöksiä, vaan usein diagnoosin varmistamiseen vaaditaan myös muita tutkimuksia.

Miehillä 50-ikävuodesta eteenpäin keskimäärin normaalina arvona pidetään 3 – 4.0 µg/L (mikrogrammaa litraa kohden) ja tätä alemmat arvot. Arvon tulkinta ei ole niin selkeää, vaan lääkäri joutuu ottamaan huomioon myös muita eturauhasen tilan selvittämiseen liittyviä seikkoja. Iän myötä PSA-viitearvot nousevat normaalitilanteessa.

Yli puolet kohonneista PSA-arvoista ei johda eturauhassyövän kehittymiseen

Kohonneita PSA-arvoja tavataan myös vähemmän vakavissa sairaus- tai häiriötiloissa. Eturauhasen tulehdus ja virtsatieinfektio voivat kohottaa PSA-arvoja. Joidenkin lääkeaineiden käyttö saattaa vaikuttaa elimistön PSA-pitoisuuksiin.

Mitä tapahtuu kun PSA-arvo on selvästi koholla?

Ensimmäisenä ei ole syytä olla huolissaan. Lääkäri usein varmistaa tuloksen toisena ajankohtana, sekä tarvittaessa määrää lisätutkimuksia, mikäli arvo on myös toisella mittauskerralla kohonnut. Erotusdiagnostiikalla poissuljetaan, muut PSA-arvoa kohottavat sairaudet. Tämän lisäksi prostatan tilaa voidaan arvioida kuvantamismenetelmillä.

Mikäli lisätutkimusten myötä herää vahva epäily prostatan sairaudesta, niin varmistus asiaan saadaan ottamalla ohutneulanäyte suoraan eturauhaskudoksesta (prostata biobsia). Näytteet tutkitaan mikroskooppisesti, jonka suorittavat siihen erikoistuneet patologian laboratorion lääkärit.

PSA:n määritys on käyttökelpoinen ja hyödyllinen

Prostataspesifinen antigeeni kertoo meille ainoastaan viitteitä eturauhasen tilanteesta, mutta se ei välttämättä anna lopullista totuutta.

Asiantuntijoiden mukaan perinnöllisesti alttiilla henkilöllä voisi iän myötä olla eduksi seurata PSA-arvoja säännöllisin väliajoin. Perinnöllistä alttiutta voidaan selvitellä geenitestillä.